Historia ja Discovery ADHD

ADHD, lyhyt huomiota alijäämän-ylivilkkaushäiriö, on käyttäytymiseen ehto, joka on ominaista hyperaktiivinen, välinpitämätön ja impulsiivinen käyttäytyminen. Vaikka ADHD on usein pidetty kunnossa nykyaikana, raportit käyttäytymisen häiriöt ADHD kaltaisia ​​oireita on kirjattu vuodesta 1700. Siitä lähtien ADHD on tunnettu henkinen levottomuus, vika moraalinen ohjaus, minimaalinen aivovaurioita, hyperkinetic reaktio lapsuuden ja ADD. Mental Levottomuus

Vuonna 1798 Sir Alexander Crichton (1763-1856), skotlantilainen lääkäri ja kirjailija, kirjoitti "henkinen levottomuus", joka näyttää hyvin samankaltainen välinpitämätön alatyypin ADHD. Crichton kuvattu ominaisuudet tämä häiriö, joka sisälsi inattentiveness ja levottomuutta lapsilla, jota hän kutsui "levottomasti." Hän totesi, että kärsivät lapset eivät voineet kiinnittää huomiota koulussa ja ehdotti nämä lapset saavat erityistä koulutusta interventioiden. Crichton mainitsi myös, että oireita tämä salaperäinen kunnossa tyypillisesti katosi potilaiden varttui.
Vika Moral Ohjaus

Vuonna 1902 Dir George Still, MD, British lastenlääkäri, antoi sarjan luentoja Royal College of Physicians. Nämä luennot kuvataan ehdolla, että laukeaa impulsiivinen, yliaktiivinen, uhmakas ja välinpitämätön käyttäytyminen lukuisia potilaita. Koska nämä potilaat oli normaali henkinen taso, tohtori uskoi yhä hyväksyttävää käyttäytymistä johtuivat "vika moraalinen ohjaus." Hän ehdotti, että tämä vika on geneettinen taipumus moraalista poikkeama tai seurauksena vamman syntyessään.
Post-encephalitic käyttäytymisen häiriö

jälkeen 1917 ja 1918 aivotulehdus epidemiat, monet Lastenlääkärit huomannut kasvu potilaiden määrä, jotka olivat esillä oireita ylivilkkaus, ei keskitytä ja impulsiivisuus. Lääkärit päättivät näitä käyttäytymismalleja olivat seurausta aivovaurio aivotulehdus, sairaus, joka aiheuttaa tulehduksen aivoissa. Kuten kärsivien lasten vanheni kuitenkin lääkärit havaitsivat, että useimmat heistä olivat itse asiassa erittäin älykäs. He nimeksi ehto "minimaalinen aivovaurioita."
Hyperkinetic Reaction of Childhood

häiriö ADHD kaltaisia ​​oireita esiintyi ensimmäisen American Psychiatric Association (APA) Diagnostic ja tilastollinen käsikirja Mental Disorders (DSM) vuodesta 1968. Nimeltään "hyperkinetic reaktio lapsuuden," ensisijainen oire oli hyperaktiivisuus. Lievät oireet mukana kyvyttömyys keskittyä ja tunnetta levottomuus. Ritalin, piristäviä lääkkeitä, oli otettu käyttöön 1950-luvun puolivälissä, ja nyt tuli laajalti käytetty hoitoon hyperaktiivinen potilaille. Mielenterveystyön ammattilaiset uskoivat hyperaktiivisuus oli lapsuuden ehdolla, että potilaat lopulta selvitä.
LISÄÄ

1970-luvulla, akateeminen ja lääketieteellinen tutkimus alkoi keskittyä välinpitämätön oireita ADHD-käyttäytymistä. Virginia Douglas, Ph.D., ja Susan Campbell, Ph.D. selvitetty, että inattentiveness, haaveilin ja ei keskitytä olivat kaikki liittyy sanallista, fyysistä ja kognitiivista impulsiivisuus. Heidän tutkimuksensa innoittamana lääketieteellinen termi "huomiota alijäämän häiriö" (ADD). 1980 versio DSM mukana sarjaa diagnostiset kriteerit ADD sekä ilman hyperaktiivisuus. Mielenterveyden ammattilaiset alkoivat huomata, että monet vanhemmat ADD lasten näytti olevan joitakin oireita itse, ja aikuisten ADD tuli keskittyä.
ADHD

myöhään 1980, tutkijat olivat siirtäneet huomion pois inattentiveness ja esitteli teorian, että ADD johtui aivojen väärin vastaanottaa tai kääntäminen tulevan tiedon. APA nimeksi häiriö "huomiota alijäämän-ylivilkkaushäiriö" (ADHD), ja määritellään kolme ensisijaista alatyyppiä: pääasiassa välinpitämätön alatyyppi, pääasiassa hyperaktiivinen-impulsiivinen alatyyppi ja yhdistelmä alatyyppi. Vaikka American Medical Association (AMA) on todennut, että ADHD on laajimmin tutkittu käyttäytymisen häiriö, tarkka syy ADHD on tuntematon.